Katsot itseäsi peiliin.
Vihaat sitä, joka katsoo sinua takaisin.
Hän on ruma.
Viskaat peilin seinään, jolloin se särkyy tuhansiksi pieniksi palasiksi.
Itket.
Eikä kukaan sinua tule lohduttamaan, vaikka pyytäisit.
Ei ketään oikeasti kiinnosta.
Kukaan ei välitä.
Maailma ei välitä kenestäkään, kaikki ovat yksin.
Sinä syötät ahdinkoasi jatkuvasti sukeltamalla syvemmälle ongelmiisi.
Mikä on sinun ongelmasi?
Tiedätkö sitä itsekkään?
Koko ikäsi sinua on kiusattu.
Kuinka moni tietää sitä?
Kuinka monesti olet ollut yksin?
Toivoisit, että sinullakin olisi niitä todellisia ystäviä.
Et siltikään luota heihin tarpeeksi kertoaksesi kaikkea.
Tietävätkö edes vanhempasi, mikä sinua todella vaivaa?
Ehkä sinun todellakin kuuluu itkeä.
Ne pakottavat sinut luovuttamaan, ne äänet pääsi sisällä.