Ulkona sataa lunta, jäätyneitä kyyneliä.

Miltä tuntuu nukkua yksin kylmässä?

Ei ketään vierelläsi lohduttamassa sinua.

Surullista, eikö?

Aina voit kuvitella itsellesi hahmon, joka välittää sinusta.

Välittääkö sinusta oikeasti kukaan, mietit usein.

Kaikki tunkevat elämääsi vain miekoin ja veitsin.

He kuristavat sinua, et saa ilmaa.

Sinua ahdistaa, ahdistaa niin pirusti.

Tänään sinä aiot tehdä siitä lopun.

Tänään sinä lakkaat olemasta.

Kaipaako sinua kukaan?

Kiedot narun kaulasi ympäri ja kyynel valuu silmästäsi.

Tämä on ainoa keino, vakuutat itsellesi.

Näin kaikki loppuu, yksinäisyys, tuska ja pelko.

Mietit elämääsi.

Ei, ei kukaan sinusta välitä, vakuutat itsellesi.

Toinen kyynel.

Et näe huomisen ensimmäisiä auringon säteitä.

Kukaan ei tule hautajaisiisi.

Sinä pelkäät.

Sinä itket.

Ja viimein, sinä astut pois tuolilta.

Jossain kaukana, kyyhkynen kohottaa siipensä ja nousee ilmaan.

Sinä olet matkalla taivaisiin.